Mistä meidät muistetaan?

 

Vieraileva kirjoittaja: Tekirin videotuottaja Antti Raatikainen

 

Ansel Adams (1902–1984) oli yksi modernin valokuvauksen kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneista yhdysvaltalaisista valokuvaajista. Moni tuntee nimen, mutta vielä useampi tuntee Adamsin vaikuttavat maisemakuvat muun muassa Yosemiten kansallispuistosta.

Adams oli oman työvälineensä, sekä kuvaamisen että analogisen vedostamisen virtuoosi, ja hänen läsnäolonsa valokuvan historiassa on niin merkityksellinen, että jäljet ovat selkeästi nähtävissä edelleen. Vanha latteus kuuluukin: maisemakuvaaja ei halua ottaa hyvää kuvaa – vaan kuvan, jonka Adams olisi voinut ottaa. 

Virtuoosin vanavedessä

Latteuteen sisäänkirjoitettu ilmiö toistuu nykypäivänäkin – mittakaava vain on eri. Sitä, että valokuva ja video ovat tämän päivän markkinoinnin tärkeimmät työkalut voitaneen pitää jo itsestäänselvyytenä. Oman elämänsä Adamseja pulpahtaa pinnalle nyt kuitenkin viikoittain – ihmisiä, joiden näkemisen ja tekemisen tavat ovat kontekstissaan jotain ainutlaatuista, uutta ja raikasta. 

Suurten esikuvien aika on ohi, kun samat ihmiset kiitollisina saamastaan huomiosta jakavat pian osaamisensa verkossa ja työtavat kopioituvat identtisinä satoihin tuhansiin vastaanottajiin, jotka kilpailevat siitä, kuka matkii parhaiten. Eikä se ole väärin, sekä oppiminen että opettaminen ovat hauskoja ja yleishyödyllisiä asioita.

Silti: raikkaatkin tyylikeinot visuaalisissa tuotteissa alkavat haiskahtaa ummehtuneilta, jos sen sijaan, että edes yrittäisimme kehittää omaa ilmaisuamme, istumme kopeissamme värittämässä videoitamme ja valokuviamme kynillä, jotka olemme lainanneet jonkun toisen penaalista. 

Mistä 2010-luvun visuaalinen ilmaisu tullaan muistamaan?

Siitä, että kun yksi tuotti ruusuntuoksuisen pökäleen, miljoona kärpästä pörräsi sen ympärillä sen aikaa, kun toiselta kesti pusertaa omansa ulos ja tunnistimme uuden hajun, jonka perässä lentää. Jos jonkinlainen lohtulause on kuitenkin sanottava, niin olkoon se se, että ulkomaailma ei tule koppeihin kuvattavaksi, sitä varten on tehtävä jotain ihan itse.